Täydellistä ruskakuvaa etsimässä- löytyikö sellainen Kilpisjärveltä?

Yksi näyttävimpiä vuodenaikoja Lapissa on ruska. Ruskan väriloiston komeusaste vaihtelee eri vuosina menneen kesän säistä riippuen, mutta ajankohta osuu aikalailla samoille viikoille vuodesta riippumatta. Tänä syksynä komeuden suhteen meitä onnisti ilmeisesti koko Lapissa, mutta itse vedän sen verran kotiinpäin, että Kilpisjärvellä se oli mitä mahtavin! Itse tälläsin lomani syyskuun ensimmäiselle kokonaiselle viikolle ja aikas hyvin ajoituksessa onnistuin. Ko. viikon aikana värit vain voimistuivat keltaisen ja punaisen sävyissä. Kilpisjärveltä puuttuvat havupuut, jonka myötä tunturikoivikon kelta-punainen värimaailma vain korostuu.

Ruska vasta aluillaan.

Miksi ihmeessä taas kuvaamaan? Joka syksy sama homma!

Lappi ja etenkin Kilpisjärven seutu ovat valokuvaajien paratiisia. Jokainen vuodenaika on kuvaamisen aikaa. Ja sama toistuu joka vuosi! Mikä ihme se on, että aina pitää niitä samoja asioita päästä kuvaamaan? Vuodesta toiseen. No, sanonta ”vuodet eivät ole veljiä keskenään”, antaa jo osviittaa siitä, että kahta samanlaista kuvaa ja kuvaushetkeä ei tule. Ei, vaikka kuinka yrittäisin. Ja yritetty on! Vaikka juuri otin tuosta ihan kelpo kuvan ja yritän sitä hiukan vielä kohentaa, niin se hetki meni jo. Auringonsäde siirtyi jo toisaalle. Tai pilvi tuli auringon eteen. 

Etenkin ruska-aikana auringolla on merkitystä. Oikeat valokuvaajat, ne ammattilaistason sellaiset, vihaavat keskipäivän kirkasta auringonvaloa, sillä kuvat ”palavat puhki”. Minulla se ei ole niin tarkkaa, kun en tuohon ryhmään lukeudu. Mutta kyllä ruska hehkuakseen vaatii tuon auringonsäteen, ja useammankin. Ehdottomasti.   

Aurinkoiset kehykset Norjan suuntaan.

                                         

Mistä se ruskakuva sitten löytyisi?

Syksyn edetessä tulee vaivihkaa jo tutkailtua koivujen lehtiä. Näkyykö kellastuvalla lehdellä ruostepölyä. Ei näy. Loistavaa! Lehti ei siis muutu likaisen ruskeaksi koivuruostesienen ansiosta.  Jos muuttuisi, ruska on pilalla.

Onko tiedossa vesisadetta tai pilvistä säätä? On luvattu aurinkoista säätä. Ja se on varmistettu vielä ikkunasta ulos katsomalla. Loistavaa! Lupaavalta näyttää.

No, mihin sitten lähtisin kameraani ulkoiluttamaan? Pitää jopa kartta kaivaa esiin suunnittelun avuksi. Lempikuvauskohteitani ovat usein olleet nuo tunturinrinteen kaunottaret, pitsioksaiset tunturikoivut. Ne siis kohteeksi. Mielellään vielä noita upean punalehtisiä, joita on koivikoissa ollut lumoavan paljon sekä viime että tänä syksynä. Niin kaunista!

Ailakkavaaran rinteen kauniit tunturikoivuttaret.

Ruskarinteen suloinen ihmettelijä.

Punainen vaivaiskoivu. Niin kauniin värinen.

                                          

Vieläkö tarvitaan jotain?

Vieläkö tarvitaan jotain lisähöystöjä? Rakastan heijastuskuvia. Mutta kun tunturissa lähes aina tuulee. Eli ei heijastu veteen kuvajaisia. Tai jos ei tuule, on pilvistä. Eli kohti tunturikoivikon pikkulampia, joita olen aiemmilla retkilläni ”löytänyt”. Tuonne koivikon suojiin ei tuuli sovi, joten mahkuja kauniisiin ruskakuvajaisiin saattaa olla?

Saanahan sieltä kurkistaa. Kuvajaisen kera.

            

Ja lopuksi?

Lopuksi vielä. Mistähän se Kilpisjärvi tunnistetaan? Siitä loppuun kuvatusta maamerkistä, muinaisesta jättiläisestä, Kilpisjärven mahtavasta Saanasta. Eli onhan sekin kuvaan otettava. Kotikivi. Sitä se minullekin jo on.

Löytyikö sitten se täydellinen ruskakuva?

No ei tietenkään. Täytyyhän sitä ruskaa ensi syksynäkin päästä kuvaamaan.